Matkakertomus Japanista: Hiroshiman monet tarinat

Olen markkinointiosaston Trine ja matkustin Japaniin ensimmäistä kertaa lokakuussa 2025. Minun tehtäväni on tavallisesti kirjoittaa nämä johdannot blogiin silloin kun työkaverini kertovat omista matkoistaan maailmalla. Tällä kertaa oli kuitenkin minun vuoroni matkustaa! Matka Japaniin tarjoaa niin paljon nähtävää ja koettavaa, että voi olla vaikea valita, mistä kertoa. Hiroshiman tarina on kuitenkin se, jonka haluan mieluiten jakaa. 

Japanissa eteen tulee lukemattomia historiallisia nähtävyyksiä, joista jokainen kertoo omaa tarinaansa maan rikkaasta historiasta. On shoguneita ja samuraita, menneiden vuosisatojen keisareita, vallanvaihdos Kioton ja Edon (nykyisen Tokion) välillä ja feodaalisten valtataistelujen päähenkilöitä, jotka muovasivat maan sellaiseksi kuin se nykyään on. 

Jokin Hiroshimassa teki minuun suuren vaikutuksen siitä hetkestä lähtien, kun saavuin kaupunkiin. Se johtui ehkä osaksi upeasta säästä ja siitä, että matka asemalta hotellille sujui varsin helposti raskaan matkalaukun kanssa. Useimmat kokemukset ovat kuitenkin hieman parempia aurinkoisella säällä!  

Hiroshimassa on myös joitakin ”klassisempia” nähtävyyksiä, kuten kuvankaunis Itsukushima-pyhäkkö Miyajima-saarella, Hiroshiman linna ja viehättävä japanilainen puutarha Shukkeien Garden.

Kaupunki tunnetaan kuitenkin kenties parhaiten siitä, että ensimmäinen sodassa käytetty atomipommi ihmiskunnan historiassa pudotettiin juuri tänne.

Se tapahtui 6. elokuuta 1945, ja päivämäärä näkyy kirjoitettuna monessa paikassa ympäri kaupunkia.

Hiroshima Peace Memorial Park -puistossa voit nähdä muun muassa joitakin pommituksesta selvinneitä rakennuksia, kuten Atomic Bomb Domen. Koska rakennus on tehty betonista eikä puusta, osa siitä kupoleineen jäi pystyyn, kun lukemattomat muut talot tuhoutuivat täysin pommituksessa. Nykyään se on rauhanmuistomerkki, jonka luona voi hyvin aistia, miltä täällä aikanaan näytti ennen kuin ympäröivät talot luhistuivat raunioiksi.

Tarinat elävät edelleen paitsi rakennusten ja muistomerkkien myös Hiroshiman asukkaiden kautta.

Oppaamme Hiroshimassa oli 28-vuotias nuori mies, joka käytti ”opasnimeä” Kane. Hän nimittäin uskoi, että meillä olisi vaikeuksia lausua hänen oikeaa nimeään. Kane on syntynyt ja kasvanut Hiroshimassa, ja hänen 90-vuotias isoäitinsä asui yhdellä Hiroshiman monista saarista, kun pommi putosi.

Näiden tapahtumien todistajen tehtäväksi tuli myöhemmin varmistaa, että niistä kerrotaan myös jälkipolville.

Juuri nämä tarinat jäivät minulle mieleen Hiroshimasta.

Tänä vuonna (2025) hyökkäyksestä on kulunut 80 vuotta, mutta siihen liittyvät tarinat ovat ajankohtaisia vielä tänä päivänäkin.

Puistossa sijaitseva museo kertoo monta tällaista tarinaa – ihmisistä, jotka selvisivät, ja niistä, jotka eivät selvinneet. Minua koskettivat eniten lasten kohtalot, kuten kuvat palaneista kolmipyöräisistä ja kertomukset lapsista, jotka itkien anoivat vettä.

Sadako Sasakin tarinasta on tullut toivon ja rauhan symboli. Sadako kuoli säteilyn aiheuttamaan leukemiaan 10 vuotta pommin jälkeen. Sairasvuoteellaan hän taitteli origamikurkia, sillä paikallisen perinteen mukaan toiveet toteutuvat, jos jaksaa taitella tuhat kurkea. Sadako toivoi parantumista ja maailmanrauhaa. Sadakon luokkatoverit keräsivät myöhemmin rahat monumenttiin, joka nykyisin sijaitsee rauhanpuistossa. Lasten rauhan muistomerkki (Children’s Peace Monument) esittää Sadakoa, joka kannattelee käsissään isoa kurkea.

Sadakon tarina on vain yksi monista, joihin voit tutustua museossa. Poistuin museosta silmät kosteina ja kurkku kuristaen, mutta yhtä vaikuttavaa kokemusta rikkaampana.

Vaikka matkani Japaniin oli täynnä uskomattoman kauniita temppeleitä, luontoelämyksiä ja kaupunkien värikkäitä neonvaloja, silti rauhanpuiston ja rauhanmuseon tarinat koskettivat minua eniten.

Nuo tarinat muistuttavat meitä ihmisinä siitä, mikä oikeasti on merkityksellistä, ja siitä, kuinka tärkeää on oppia historiasta, jotta sama ei koskaan toistuisi.

/Trine

TourCompass – Turistista matkailijaksi