Matkakertomus Ecuadorista: Galápagossaaret

Latinalaisen Amerikan asiantuntijamme Christina on viettänyt paljon aikaa Latinalaisen Amerikan maissa. Galápagossaaret onnistuivat kuitenkin yllättämään hänetkin. Alla voit lukea Christinan matkasta Galápagossaarille toukokuussa 2019.

Nojailen taaksepäin kädet niskan takana ja katselen ylös siniselle taivaalle. 5–6 fregattilinnun parvi liitelee pääni yläpuolella. Ne saavat ilmaisen kyydin laivan aiheuttamassa ilmavirrassa. Laineiden liplatus ja moottorin surina saavat minut rentoutumaan. Totta se on – olen Galápagossaarilla!

Mistä aloittaisin? Olin aina haaveillut matkasta Galápagossaarille. Mietin usein, miten hienoa olisi päästä näkemään saarten ainutlaatuinen luonto omin silmin. Mutta kun laskeuduin Baltran saarelle ja näin lohduttoman vulkaanisen maiseman ensimmäistä kertaa, pelkäsin tulevani pettymään.

Pelko osoittautui kuitenkin pian turhaksi. Ensimmäinen retkemme suuntautui Hacienda Primiciasiin, missä mahtavat galápagoksenjättiläiskilpikonnat elävät vapaina. Kilpikonnat voivat elää jopa 150-vuotiaiksi ja painaa yli 200 kg. Ne viettävät suurimman osan ajastaan syöden ja ruokaa etsien, sillä yksi jättikokoinen konna tarvitsee peräti 20–25 kg ruokaa päivässä.

Seilaamme yön aikana Santa Cruzilta Isabelan saarelle, joka on Galápagossaarten suurin saari. Auringon noustessa ajamme pienillä moottorikumiveneillä pikkuisille Tintorerasin saarille. Matkan varrella pysähdymme katselemaan pelikaaneja, pingviinejä ja suloisia sinijalkasuulia. Rantaan kahlatessamme meitä tervehtii haukkuva merileijona. Kävelemme vulkaanisesta kivestä muodostunutta kapeaa polkua pitkin pienelle kanavalle, jossa nukkuu yli 20 valkoevähaita. Näemme myös lohikäärmettä muistuttavia merileguaaneja, jotka köllöttelevät joukolla kallioilla päivää paistatellen. Jos minun olisi ihan pakko valita suosikkieläimeni, se olisi varmaankin juuri merileguaani 😉).

Tintorerasin saarilla käynnin jälkeen pukeudumme snorklausvarusteisiin ja pulahdamme lämpimään meriveteen. Saariston pinnanalainen maailma on vähintään yhtä jännittävä kuin maanpäällinenkin. Saan uida pingviinien, uteliaiden merileijonien ja valtavan kokoisen merikilpikonnan kanssa. Wow! Mikä elämys!

Palaamme laivaan, kun laivakello ilmoittaa aamiaisen olevan valmis. Minusta tuntuu, että olen nähnyt jo nyt enemmän luontoa kuin olisin osannut kuvitellakaan, vaikka on vasta toinen päiväni Galápagossaarilla ja kellokin vasta 8.30. En malta odottaa, mitä seuraavat päivät tuovat tullessaan.

Christina, TourCompass